Kuulin viime kesänä, että Haminassa olisi alennusmyynti, koska tekstiilikampus siellä sulkeutuisi. En ollut koskaan aiemmin käynyt Haminassa – en ole edes varma, olinko kuullut siitä kunnolla – mutta oli kesä, sää oli kaunis, ja mikäpä olisikaan parempi syy automatkalle?
Matkalla sinne joku mainitsi, että Hamina tunnetaan suurimmasta Suomen lipusta. Mikä sai minut miettimään… miksi Suomen suurin lippu olisi missään muualla kuin Suomessa? Mutta joka tapauksessa.
Saapuessani huomasin olevani suuressa huoneessa, joka oli täynnä kankaita, ompelutarvikkeita, koneita, pukukaavoja ja kaikenlaisia työkaluja – osa myynnissä, osa jopa ilmaiseksi. Tapasin kaksi ihanaa opettajaa, jotka työskentelivät siellä, ja kerroin heille IKIGAIsta. Näytin heille brändin Instagramin, ja yksi heistä sanoi jotain, joka jäi mieleeni: ihmiset ovat usein uteliaita tietämään, kuka brändin takana on, koska uteliaisuus on hyvin inhimillinen asia.
Joten tässä minä olen 🍃
Hetken kuluttua – ja lompakkoni lähes tyhjänä 😅 – päätin tarkistaa yläkerran varmuuden vuoksi . Ja siellä minä ne löysinkin: kaksi kaunista käsinpainettua kangasta, kirkkailla väreillä valkoisella pohjalla. Kankaan tekijä, joka oli myös opettaja, kertoi minulle, että hän oli alun perin painanut ne verhoja varten. Mutta heti kun näin ne, pystyin jo kuvittelemaan ne kesämekkoina 🤍
Siinä vaiheessa työstin jo kesämekon kaavaa, mutta olin ommellut sitä vasta koossa 36–40. Näitä kankaita nähdessä tuntui selvältä, että ne sopisivat täydellisesti hieman suurempaan kokoluokkaan – 42–46 – ja kesän minimalliston viimeiseen osaan.
Oli surullista nähdä tuollaisen paikan sulkeutuvan, mutta olen kiitollinen, että satuin olemaan siellä sillä hetkellä. Keskusteluista, kankaista ja siitä, miten yksi asia hiljaa johti toiseen – lopulta siitä, mikä on nyt Kukkaismekko.
0 kommenttia